Tyyne

 Tyyne-nimi tuo mieleeni lämpöä ja turvaa. Takka/leivinuunimme nimi on Tyyne ja rakas edesmennyt tätini oli Tyyne. Minun isän äiti kuoli jo ennen syntymääni ja äitini äiti minun ollessani 2-vuotias. Kumpaankaan en saanut tutustua, mutta äitini äiti hoisi minua kaksi talvea kun asui meillä viimeiset talvensa. Niistä talvista en kuitenkaan itse muista mitään. Kesät hän asui täällä Kivimäen torpassa ja viimeisenä keväänään sai sydänkohtauksen tuossa torpassa ja kuoli sairaalassa samana päivänä. Hän jätti minulle rannekellonsa muistoksi ja sano, että vanhemmat opettaisivat minut Jumalan tuntemiseen.

Tuo Tyyne-tätini oli minulle kuin mummu. Karjalainen tätini eli elämänsä maatilanemäntänä minun toisessa mummulassani. Siellä sain viettää monet ihanat lomat ja juhlapyhät. Me serkut saimme viettää siellä ihanaa aikaa ja minut nuorimmaisen he jättivät usein Tyyne-tädin kaveriksi. Tyynen kanssa sain leipoa kakkarat, piiraat, leivät ja pullat. Navetassa katsastin aina uudet vasikat ja rarpsuttelin niitä, kun Tyynetäti lypsi lehmiä. Kerran sairastuin kuumeesee ja jouduin sairastamaan sisällä. Isosiskoni ja serkkuni pyydystivät minulle navetasta ahti-sillipurkkiin kärpäsiä kaveriksi, että itse saivat lähteä mopoilla ajelemaan. Ruokin kärpäsiä sokerilla kannessa olevista ilmareijistä. Vähän ajan kuluttua ajattelin kärpästen olevan janoisia ja laitoin purkkiin vettä.....Voitte kuvitella miten kärpästen sitten kävi sokerivesimassassa? ;)

Usein kun käyskentelen pihapiirissämme ja hoidan eläimiämme muistelen kaivaten kiitollisena ahkeraa sekä vaatimatonta Tyyne-tätiäni.:)

Sain rakkaalta ystävältäni tuon kynttilän kun hän kävi meillä iltakahveella:) Äitini ja isäpuoleni olivatpari viikkoa lomalla Thaimaassa ja toivat tuon meikkipussin, hellemekon, pari huivia ja silkkisiä tyynynpäällisiä tuliaisiksi mammelille. Äitini on kyllä aika pirteä mummeli, kun jaksaa lentää 11 tuntia lomakohteeseen, jossa oli keskimäärin 32 astetta lämmintä. Mittari kun näyttää hänelle jo yli 80 ja vielä sairastui rintasyöpään 1,5 vuotta sitten. Hoitojen jälkeen on hän voinut ihan hyvin ja mieliala pysynyt hyvänä. Tuo syöpä tuntuu lisääntyvän ja jo moni miunkin ystäväni ja sukulaiseni on siihen sairastunut ja osa menehtynyt.

 Nyt kun keräämme yhteisvastuukeräystä menee osa tuotosta saattohoidon parantamiseen maassamme. Se on ihan retuperällä ja ihmiset ovat aivan eriarvoisessa asemassa kuka saa hyvää saattohoitoa ja kuka ei. Pahimmillaan ihminen jää oman onnensa nojaan kotiin sairastamaan ja parhaimmillaan hän saa asiantuntevaa ja aidosti välittävää  henkistä sekä fyysistä hoitoa ja kivun lievitystä silloin kun omaisten apu ei enää riitä. Osallistukaamme kaikki tähän seurakuntien järjestämään luotettavaan keräykseen!

Hyvät oltavat :)

 Hei katsokaas ihmettä! Saimme jouluksi miniän äidiltä kukkakorin ja kas siihen tuli vielä viikonloppuna uusi kukka ja toinen joka on vielä nupussa. Koskaan ennen en ole saanut amaryllistä kukkimaan näin pitkään:)

Partylaitilta muuten tilasin ison kynntilänjalan kaverkiksi samaa sarjaa kolme pientä erikorkuista kynttilänjalkaa. Näitä on kiva käyttää juhlissa esim. ensi kesän häissä kauniiden somisteiden kera.

Niin naureskelin tuossa, että mulla on kyllä hyvät oltavat kun toisessa naapurissa halitaan ja suukotetaan ja toisessa hierotaan. Nimittäin sain paljon haleja ja märkiä pusuja kohta 2v lapsenlapselta, kun emme tänään nähneet hoidossa kuin vilaukselta. Nimittäin mamma oli tuuraamassa viereisellä osastolla isompien ryhmässä ja ei saanut koko päivänä hoitaa omaa lastenlasta yhtään. Ihan mainiosti tuo poika pärjää ilman mammaan, sillä Nalle-ryhmässä on kaikki niin hyviä hoitajia:)
 Hieroja asuu taas ihan meitä vastapäätä ja on TODELLA ammattitaitoinen ja saa mammelinkin niskat notkeammiksi. Viime aikoina on särkenyt niskoja ja päätä, kun tuo pientenosastolla työskenteleminen on aika raskasta puuhaa, mutta antoisaa!

Mamman ystävät

 Mun ystävä oli tänään kylässä.

 Naapurin nuorin (lapsenlapsemme) oli mamman kanssa, kun muu perhe oli vanhemman veljen ensi-illassa. Vanhin lapsenlapsi näyttelee lastenteatterissa ja tällä kaudella on vuorossa Pinokkio-näytelmä.

 Äitiä ei kysellä kun mamman kanssa leikitään, mutta mamman rakas hän ei lupaa olla, kun sitä kysyn. Vastaus on aina, että äitin akasss:)

 Toinen ystävistäni taas pujahtaa kanssani aina vessaan kun vain on mahdollisuus. Ennen sitä virkaa hoiti Ninni-koiramme. mutta hänen vanhennuttua ja lopulta kuoltua on Alma perinyt tämän viran.

Niin kauan se makaa lattialla kunnes mammeli ottaa vessapaperia niin se nousee ylös.....sehän tietää että kohta lähdetään vessasta pois...tilannetajua siis Almalla;)

Arki on rullannut omalla vauhdillaan ja taitaa olla menopaussi tai vaihdevuodet tuloillaan...termit on vielä hakusassa kun luulin, että tämä asia ei tälläisiä pikkulikkoja koske;)