keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vappuheila


     Hauskaa vappua kaikille teille:)
Minulle vappu ei ole merkinnyt koskaan muuta kuin kevään juhlaa. Lapsena kaasuilmapallon saaminen oli SE juttu:) Joskin yksi lapsuuteni trauma liittyy juuri vappuaattoon. Äitini ja Isäni olivat juuri vähän aikaa sitten eronneet ja asuin äidin luona. Oli vappuaatto-ilta muut lapset olivat perheidensä kanssa ja minä yksin kotona, koska äitini oli iltavuorossa töissä. Mieleni teki kovasti vappupalloa ja ajattelin,että käyn isän luona kysymässä josko hän ostaisi minulle sellaisen. Menin isän oven taakse itkukurkussa ja isä aukaisi oven. Isä vaikutti jotenkin vieraalta, mutta lupasi lähteä pallonostoon keskustorille kanssani. Menimme autolla ja jotenkin ymmärsin isän käytöksestä hänen olevan humalassa. Sain sinä vappuna pallon, mutta jäin kuitenkin jotenkin surulliseksi......

Tästä lapsuuteni traumasta johtuen olen halunnut omille lapsilleni vappuna helium-pallot ostaa, joka vappu niin kauan kuin he ovat halunneet. Se pallo-juttu on ollut minulle varmasti tärkeämpi kuin lapsilleni. Tänään ajattelin mielessäni onko lapsenlapseni saaneet kaikki pallot ja kyselinkin sitä heidän äideiltään. No neljä nuorempaa oli saaneet vanhin poika ei kuulemma enää halunnut, joten mamma voi rauhoittua;)
 Tiedättekö muuten, että mammeli on vappuheila vuodelta -79?

Mammeli tapasi ensimmäisen kerran Vaarin Eräjärven Rönnissä 35 vuotta sitten. Joku luulee sattumaksi, mutta me vaarin kanssa tiedämme sen johdatukseksi.
Tämä alakuva on otettu rönnin legendaarisesta alalavasta, jossa rokattiin ja ylälavalla taas esiintyi aina joku iskelmätähti tai ns. tanssiorkesteri. SINÄ vappuna alalavalla esiintyi Juice Leskinen ja ylälavalla taas Kari-Tapio....molemmat ovat jo edesmenneitä, joten aika vanhoja heiloja tässä aletaan olemaan.

Sen vappu-illan vietimme yhdessä ja illan lopuksi kirjoitin huulipunalla vaarin käteen osoitteeni.....Seuraavalla viikolla tuli kirje Parolannummen panssarikomppanjasta ja sillä tiellä sitä nyt sitten ollaan:)

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Mummujen matkakuumetta

Hihii, ensi viikon perjantaina lähtee taas mummutrio Tallinnaan. Aurinko kun paistaa keväällä iskee meihin Tallinna-kuume. Olemme äitini ja siskoni kanssa käyneet jo monen äitienpäivän aikaan siellä. Nyt on vaan pieni jännitys kun nuorimman mummun eli mammelin lonkka on kipeä ja Tallinnan reissu vaatii "huippu kuntoa". Töissä tänään lonkka kipeytyi entisestään neljännen kakkapyllypesun jälkeen. Työskentelen 1-3 vuotiaiden ryhmässä, joten työasennot ovat aika haastavia. Tähän asti on mammelin paikat ovat kestäneet, mutta kai tuo paino ja iän karttuminen alkaa näkyä tässäkin mammassa. Täytyy nyt vaan pyytää vaaria rasvaan mammelin lonkkaa Volttarenilla vähänväliä ja jos se ei auta niin sitten käväistä työterveyslääkärin luona.

Tulevan matkan suunnitelmissä on käydä Karnaluks-käsityötukussa, Contintal Moda juhlavaateliikkeessä, ihanissa kahviloissa, vanhankaupungin putiikeissa,´Troikassa syömässä ja, ja, ja...........

sunnuntai 27. huhtikuuta 2014

Pukit kesäkodissa

 Nyt on ollut niin lämpimät ilmat, että Manu ja Urho muutivat kesäkotiin eilen. Pojat olivat ihmeissään, kun kesämökki aitauksineen on paljon isompi kuin talvikoti.
 Nyt kun sain tarkastella poikia luonnonvalossa oikein kunnolla huomasin, että nehän on jo miehistyneet;) Molempien parrat ovat komiat!
 Pientä alusvillaa on turkki täynnä ja se pitäisi harjata pois. Yritin jo sellaisella muovisella harjalla, mutta se ei ollut hyvä. Täytynee ostaa parempi.
 Talven pojat ovat pääosin syöneet kuivaaheinää, kauraa, leipää ja vihanneksia. Juomaksi tietenkin vettä.
Luin tässä vasta eräästä vuohia käsittelevästä kirjasta, että kuusenoksat ja jäkälä ovat myös terveellisiä niille. Pajut ja hedelmäpuiden oksat ovat tietenkin suurta herkkua ja tänä kesänä aion kerätä ja kuivata ensi talveksi narskuteltavaa.

Pikkuhiljaa tuoreen ruohon ja puiden lehtien kasvaessa siirtyy pukit kesäruokaan.Ihan yhtäkkiä ruokavaliota ei voi muuttaa, että poikien vatsat eivät mene sekaisin.
Manu on suomenvuohi rodultaan, mutta Urhossa on jotakin kääpiövuohta, koska on niin pienenkokoinen. Meidän vuohipukit ovat nyt molemmat sukukypsiä, sillä Manu on jo 1,2 v ja Urho1v.  Niitä ei ole kastroitu, mutta jos tuntuvat tulevan vähänkään kiukkuiseksi lähtee pojilta pampulat pois;)
 Kumpikin pukkimme ovat nupoja eli kummallakaan ei ole sarvia.

Vuohesta sanotaan, että ne ovat kissan ja koiran sekoitus-se osaa olla itseppäinen ja ylpeä kotikissan tavoin, mutta ihmisrakas ja uskollinen, kuten koira.
Nyt on sitten kaksi päivää huudettu kurkkusuorana aitauksessa.Siellä ikävöidään lampaita ja kanoja joiden kanssa on koko talvi vietetty. Kaikki on taas uutta ja outoa. Sillöin tällöin vilahtelee myös mammeli ja vaari pihalla ja sitten pitää huutaa kahta kovempaa, että varmasti huomaavat meidät ja tulevat rapsuttelemaan!

KIITOS, että olette olleet kiinnostuneita näistä eläinpostauksistani, koska ne ovat minulle itselleni mieluisia:)))

lauantai 26. huhtikuuta 2014

Keväinen päivä


 Voiko huhtikuinen päivä olla kauniimpi kuin tämä päivä oli? Koko päivän paistoi aurinko ja linnut lauloivat mammelin kanssa, että kevät, kevät, kiva kiva kevät on tullut taas:)

Ensimmäinen pelargonia, jonka sain elävänä säilytettyä koko talven on yllä olevassa kuvassa. Vaihdoin sen mullan tänään ja myös kaikki viherkasvini saivat uudet mullat.
 Kanalassa ei ole oikein vielä sopua, joten pidin Armasta ja vanhoja rouvia tämän päivän vapaana pihassa, että nuoret kanaset saavat olla rauhassa ja tutustua uuteen kotiinsa.
 Tämä vanha rouva tässä on kanojen pomo ja riitapukari. Sanoin sille, että monta päivää en nokkimista katsele. Jos puret nuorikoita ja ajat takaa vielä kauan, voi sinulle käydä köpelösti!!! En tiedä menikö viesti perille? ;)
 Terassi siivottiin vaarin kanssa tänään ja
juotiin kevään ensimmäiset terassikahveet kakun kera. IHANA KEVÄT:)

torstai 24. huhtikuuta 2014

KANALAN UUTISIA

 Mitäs meidän Vaari nyt tuolta laatikosta kaivaa?
 Kappas vaan meidän uudet kananeidit tulivat tänään! Meidän piti ottaa 3 uutta kanaa, mutta 4 sitten otettiin, kun myyjällä oli ylimääräisiä.
 Meidän entiset kanat alkavat olemaan jo mummuiässä, joten nuorempia piti saada laumaan.Nämä uudet Kanaset saivat rannerenkaat jalkoihinsa. Lenksukan ylimääräinen osa leikattiin pois sivuleikkureilla. Vaari keksi, että laitetaan kanoille nimet, jotka alkavat sillä kirjaimella, millä kunkin kanan rannerenkaan väri on;)
 Neiti oranssi on Olga, Neiti sininen Salli, neiti vihreä Vappu ja neiti keltainen Kerttu. Vaari keksi muut, mutta minä keksin Sallin. Arvatkaapas miksi? No siksi, kun Sallillista tuli ensimmäisenä ROUVA. Salli siis salli Armaan ensimmäisenä lähelleen;))
 Armas ihmettelee, että mitä ihmettä tapahtuu?
 Uusia vaimoja tulossa huh, huh! Entisetkin vaimot on hankala pitää kurissa:)
 Uusia asukkaita pelottaa ja ne menevät häkin nurkkaan.
Vanhat rouvat ilkeilevät nuorikoille ja kiukuttelevat. Kävimme illalla katsomassa onko nuorikot päässeet orrelle vanhojen muijien ja Armaan joukkoon. Ei ollut ei!!??? Uudet asukkaat värjöttelivät nelistään ulkohäkissä. Menin kanalaan ja vaari ohjasi uudet tytöt ulkoluukusta sisälle kanalaan ja mammeli oli niitä vastassa. Lopulta jätimme koko porukan keskenään eläinsuojaamme ja toivomme, että vaimot uudet ja vanhat! rauhoittuu yöpuulle!

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Kivimäen pääsiäinen

 Meidän väen pääsiäinen sujui aurinkoisen ilman merkeissä. Ulkoilimme ja
 kävimme naapurissa kahvilla. Serkut leikkivät yhdessä ja
 poimimme torpan takaa vähän sinivuokkoja maljakkoon.
 Eno ja hänen morsiammensa toivat suklaamunia lapsille ja saihan mamma ja vaarikin omat, joista kaivettiin yllätykset:)
 Taco-salaatilla herkuttelimme lankalauantai-iltana.
 1. Pääsiäispäivänä kävimme Tähtisilmä, hänen äitinsä ja mammeli kirkossa. Vaari avusti Kari-pappia tai niin kuin tähtisilmä sanoo Kari-pappaa ehtoollisen jakamisessa. Poika sai siunauksen, mutta ihmetteli jälkeenpäin miksi ei saanut mehua ja leipää? ;)

Kirkon jälkeen söimme ja menimme päiväunille.
 Ensimmäisen kerran tänä keväänä söimme nuorten toimesta grilliherkkuja ulkona.
 Vaari vahtii, että Prinsessa ei putoaisi rappusista. Meidän tämä nuorin lastenlapsi "himoitsee" kiipeilemistä ja on liikkeesä koko ajan.
 Esikoisen pojat rakastavat enoaan (Eno kuvassa poikien alla) ja
 odottavat häntä malttamattomana aina kun hän on tulossa Kivimäkeen. Vilkkaat pojat kokevat varmasti turvallisuutta rauhallisen enon kanssa:)

 Neiti leipoi ihanaa kanelibostonia ja mokkapaloja. Herkut maistuivat vauvasta vaariin.
 Kaikki lapset perheineen olivat pääsiäisen vietossa mammalassa.
 Kaikenlaista touhuttiin ja ääntä lähti tästä 14 ihmisen+3 koiran porukasta. Välillä itketiin ja välillä nauretiin.
Hei hei mamma ja vaari nähdään taas Prinsessa ovella vilkuttaa.

Mammalaan saapui hiljaisuus ja huomenna alkaa arki. Töissä vain 4 työpäivän viikko, mutta ei sitä enempää jaksaisikaan;)

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Pääsiäispäivä

 Jeesus nousi kuolleista kuolemalla kuoleman voitti jahaudassa oleville elämän antoi.
Luonto on kiittänyt Luojaansa tänään sillä ilma on ollut mahtava!
Huomenna kerron pääsiäisen vietostamme enemmäm:)

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Lankalauantai

Mukavaa lankalauantai-iltaa kaikille lukijoille:) tänään on vietetty aikaa lastemme perheiden kanssa. Sinivuokkoja poimin torpan takaa ja muistelin lapsuuteni äitienpäiviä kun poimin vuokkoja äidille lahjaksi.

torstai 17. huhtikuuta 2014

Kevät ja syksy huovuttaen

 Itselleni uudella tekniikalla huovutin Näpsässä tälläiset kaksipuoleiset paksut tekstiilit. Syksy ja kevät toiseltapuolelta ja
 sitten toiselta. Paksuun villalevyyn toinen puoli neulahuovutettiin ja toinen märkähuovutettiin. En tiedä onko näillä mitään käyttöä, mutta pannunalusina ainakin käyvät. Kivaa kokeilla erilaisia juttuja ja siihen on Näpsässä hyvät mahdollisuudet.
Tässä tämä huovuttamani hattu sitten on! Tässä kuvassa hattu on vielä vähän kesken, mutta nyt se kököttää jo täällä kotona viimeisteltynä. Tykkään siitä ja esittelen sen teillekkin vielä valmiina.

Pääsiäis siivoukseni alkaa olla valmiina ja kinttuja pakottaa! Huomenna leivon jotakin ja laitan pääsiäiskoristeita pikkuväkeä ilahduttamaan. Kaikkien lasten perheiden pitäisi tulla pyhinä mammalaan ja siksipä mamma laittaa ensi yöksi 10kg kinkun uuniin:) Hih pääsiäiskinkku:)))

maanantai 14. huhtikuuta 2014

Romantiikkaa



Meidän vaaria kohdeltiin aika huonosti sillä hän sai lopputilin 31 vuoden työsuhteen jälkeen. Syy oli tuotannolliset ja taloudelliset syyt. Työantaja oli suuri metsäalan firma, joka tuottaa hyvin, mutta tuotannonkasvu ei ole ollut kiuulemma riittävä, joten 30 miestä sai lähteä lätkimään. Vaari hoisi työnsä rehellisesti ja tunnollisesti ja palkka oli sitten tälläinen.

No Vaarihan ei jäänyt tuleen makaamaan vaan  alkoi verestämään vanhoja muistoja ja alkoi metsuriksi :) Nimittäin mennessämme naimisiin hän toimi metsurina ennen opiskelujaan ja myös opiskelujen aikana elättääkseen nuorikkoansa ja itseään

Niin ja NYT tulee se romantiikan osuus: 
Vaari tuoksui usein töistä tullessaan silloin nuorena  "metsurilta" , joka sai 19 vuotiaan tuoreen vaimonsa sukat pyörimään jaloissa,, kun sulki syliinsä hänet;)

Nyt voin tuntea samoja tunteita, kun laitan silmäni kiinni ja menem metsurini kainaloon ja kuvittelen tuossa metsurin hajun huumassa meidät siksi  rakastuneelksi nuoreksipariksi. Vähän on vuodet vaarin lihaksia pienentäneet ja mammelin massua suurentaneet, mutta kipinä välillämme on viellä sama:)

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Kokeilu

Ensimmäistä kertaa kokeilen postausta kännykällä, kun vaihdamme tietokone liittymää ja uusi ei toimi vielä. 

Meillä kävi tänään virpojat, joista pienempi sanoi vain moi ja näytti kahvipannustaan suklaamunaa. Mukavaa  palmusunnuntai-iltaa ja terkkuja erikoisesti mun henkilökohtaiselle kännykkävalmentajalleni eli Neidille :)

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Viikonloppu tulee yhä useammin;)

Onko muilla samoja kokemuksia, että viikot menee aina vain nopeammin? Tämä mammeli ei meinaa enää perässä pysyä, kun aika juoksee. Meillä töissä keittäjä siivoaa keittiön lattian aina torstaisin perusteellisemmin ja silloin tulee aina tunne, että TAAS on viikko hurahtanut.

Tänään tuli mieleeni töissä, että teen perjantain kunniaksi taco-salaattia ja tiikerikakun. Mikä onkaan parempi tapa aloittaa viikonlopun vietto, kun tiikerikakkukahveet Vaarin kera:)

Keittiön erkkeriin vaihdoin jo vihreäruutuiset laskosverhot ja pääsiäisjuttuja on jo hyllyssä nököttämässä. Ajattelin, että jos saisin huomenna siivottua niin illalla voisimme vaarin kanssa lähteä syömään pihvit johonkin hyvää ruokaravintolaan Tampereelle. Ans kattoo nyt, että saanko moppia heilumaan:)

Mukavaista viikonloppua teille ystävät ja ohikulkijat:)

torstai 10. huhtikuuta 2014

Äiti pohtii taas syntyjä syviä

 Saan aasinsillan näistä neidin kuvista tähän aiheeseen. Yläkuva on otettu viime syksynä ja
nämä kuvat viime viikolla. Meidän Neidistä on tullut salihirmu ja se näkyy jo koko kropassa ja jutuissa;) Ison veljensä tavoin on kuntoilusta tullut himoharrastus. Isoveli halusi ostaa neidille salihanskat ja vyön, pitää kuulemma köyhää opiskelijaa sponssata;) Nyt he sitten kaksin höpöttävät näitä salihöpinöitä ja innostavat toisiaan. Pienenä tämä neiti oli aina isoveljen vessakaverina, kun veljellä oli isompi hätä;) Palvelu pelasi hyvin kun sisko toi leluja ym. pyydettäessä vessaan.

Ja sitte asiaan: Mikä siinä on kun äiti on sellainen kapistus, että kun lapsille/nuorelle/aikuiselle lapselle  tapahtuu jotakin myönteistä tai kun he menestyy tai pärjää maailmassa niin äiti ei helposti ajattele, että se olisi jotenkin kasvatuksen tulos tai että siinä olisi jotakin äidin omaa ansiota. Jos nyt otetaan vaikka pienenä esimerkkinä tuo kuntonsa hoitaminen. Meidän lapset eivät ole saaneet äidiltään minkäänlaista mallia liikunnasta ja terveellisestä ruokavaliosta, mutta niin ne nämä kaksi vaan syövät NIIN terveellisesti ja kuntoilevat säännöllisesti. Molemmilla on hyvä itsekuri ja nauttivat siitä. Heid'n äitinsä taas on ihan kuriton suklaahirmu;) Kaikilla lapsillani on paljon hyviä ominaisuuksia, joita en ole heille pystynyt opettamaan tai mallia antamaan.

MUTTA sitten tämä toinen puoli! Annas olla jos nämä rakkaat jälkeläiseni joskus tekevät elämässään mokia tai sellaista mitä en pysty ymmärtämään koen heti syyllisyyttä siitä, että mitä olen tehnyt väärin? Koska ja missä iässä tämä malli tuli annettua tai mitä olen jättänyt tekemättä??? Teoriassa ja naapurin lasten kohdalla ymmärrän hyvin, että jokaisen lapset tekevät omia valintojaan, joihin ei vanhemmat voi vaikuttaa, mutta omalla kohdalla tuota on tunteen tasolla vaikea hyväksyä! Monesti joutuu kahden sukupolven välissä (omat lapset- omat vanhemmat) selittelemään asioita ja kun aina haluaisi, että omilla lapsilla menisi hyvin ja niiden ratkaisuja arvostettaisiin. Lapset eivät niin vanhoja olekkaan, että heistä ei huolta kantaisi.

Tälläisiä pohdintoja tänään täällä mammeli harrastaa, heippa taas!