Meidän "Anna"

Huomenna tulee 30 vuotta siitä, kun minusta tuli äiti ja Vaaristä isä. Tuntuu niin uskomattomalta, että meidän lapsemme, joka juuri söi kukkamultaa ja repi hiuksiani ennen nukahtamistaan on jo noin iso tyttö, hih;)

Olimme olleet n. 2kk naimisissa, kun esikoisemme sai alkunsa. Hän syntyi kauniina ja taydellisenä vauvana, painoi 3900g ja pituutta oli 49cm. Kätilö sanoi, kun laski tyttäremme ruusukapalossa kainalooni, että tämäpä on niitä vuoden 2000 missejä:)

 Asuimme silloin ensimmäisessä omassa kodissamme Orivedellä. Muistan kun neuvolasta tulin vaunujen kanssa kevät auringon paistaessa ja lauloin onnesta. Pientä tyttärtämme kehuttiin neuvolassa ja äidin sydän oli pakahtua onnesta. Vaari opiskeli viikot toisella paikkakunnalla ja perjantaisin aina tuli kotiin viikonloppua viettämään. Me vauvan kanssa siivosimme "koko" yksiön ja leivoimme aina perjantaisin isille. Meillä ei ollut telkkua, puhumattakaan muista härveleistä ja muutenkin aika pienet puitteet, mutta onnellisia oltiin.

 Tyttäremme kasvoi, kehittyi ja sai aikanaan sisaruksia. Hän on ollut aina rakastava isosisko. Kova höpöttämään ja sosiaalinen on ollut esikoisemme pienestä pitäen. Yleisurheilussa, kuorossa, lentopallossa ja seurakunnan juttuissa oli mukana. Tuntuu siltä kun vasta eilen hän olisi ollut murkku ja kiukutellut minulle Lewis-farkuista. Nimittäin hänen murrosiässään ei VOINUT pitää muuta kuin lewiksiä;) Aikanaan hän lähti kotoa opiskelemaan, rakastui ja perusti oman perheen. Nyt n.14 vuoden kuluttua siitä, kun hän lähti lapsuuden kodista, hän asuu meidän naapurissa. Elämä on ihmeellistä:)

Tällä hetkellä tämä meidän "annalta" vaaditaan sisua ja henkistä voimaa. Hän asuu puilla lämmitettävässä, melko kylmässä talossa kolmen poikansa kanssa. Kohta hänellä alkaa työt ja pikkupojilla aikaiset hoito aamut. Ei ole ihan yksinkertaista olla yksin vastuussa kaikesta, mutta hän selviää. Hän lapsiaan yli kaiken rakastava äiti ja positiivinen ihminen. Olen onnellinen, kun saan olla äiti juuri tälle ihanalle esikoisellemme:)

Huomenna tämä kolmekymppinen lähtee pikkusiskonsa, kälyjensä, serkkunsa ja 4 ystävänsä kanssa viettämään synttäreitään "suureen kaupunkiin". Mamma ja Vaari hoitaa poikia mikäli mamma kuntoutuu ja jos ei, laitetaan Vaari ykkösvastuuseen;) Onnea ja Siunausta meidän rakas tyttäremme:)

Tänään

Katselin ikkunasta ihanan keväistä ilmaa......Jokainen uusi pisara lisää uskoa kevääseen:)
Olen kipeänä, saikulla tänään ja ainakin huomenna. Ei taida olla lihasta ja niveltä, joka ei särkisi. Päätä, kurkkua ja vatsaa särkee myös. Kurjaa olla kipeänä, mutta kevät aurinko antaa uskoa mukavammasta huomisesta. Toivotaan, että paranen sunnuntaiksi, sillä silloin lähdemme Turkuun, josta löysin edullisen majoittumispaikan. Maanantai aamuna olemme sitten virkeinä lähdössä Turun satamasta kohti Maarianhaminaa.

Tykkään näistä Raija Maunulan kuvista ja teksteistä. Minulla on hänen tekemäänsä kaksi pientä kirjasta, joita silloin tällöin luen oppiakseni kiitollisuutta:)

Käsien ristiminen on maailman turvallisin liike:)

Pikkulomalle sittenkin

 Talvikuvia kohteestamme on vaikea löytää, joten kesäkuvat kelvatkoon. Vihdosta viimein tilasin äsken liput Vaarille ja minulle Maarianhaminaan. Siis laivamatkat ja hotelliyöpymisen. Kolme päivää on vain lomaa, joten pitkälle ei kannata lähteä. Itse olisin halunnut lähteä Viroon, mutta Vaari ei tykkää matkustella itäänpäin....mistähän tuokin johtuu, vaikka ihan työläisperheestä onkin syntyisin;) No, menen sitten taas naisporukkassa myöhemmin Tallinnaan:) Teimme siis kompromissin ja lähdemme viikon päästä ensimmäistä kertaa talvella käymään Maarianhaminassa. Kesällä se onkin upea paikka, mutta varmasti nytkin siellä viihdymme.

Viimeksi kun olimme lasten kanssa kesälomareissulla 2000-luvun alussa herkuttelimme siellä Avenanmaanpannarilla.....maistuukohan se nytkin? Onko teillä vinkkejä, mitä muuta mukavaa Maarianhaminassa on? Osaako kukaan vinkata, että missä voisi Turun seudulla yöpyä edullisesti, kun aamulla on niin aikainen lähtö satamasta, niin ei tarvitsisi lähteä täältä kotoa niin aikaisin aamulla. Kiitos kaikille, jotka antoivat jo reissuvinkkejä aikaisemmin....kaikki luin mielenkiinnolla :)

Helga kylässä

 Vanhempi poikamme avovaimonsa ja suloisen Helga-koiransa kanssa tuli mammalaan.

Helgassa on japaninpystykorvaa ja setlanninlammaskoiraa. Se on kiltti ja vähän arka....katselee nätisti, kun Alma pureskelee luutansa.  Me ihmislapset katselemme telkkua ja rentoudumme. Vaari täyttää tänään vuosia ja siksi söimme suklaakakkua.......enhän minä muuten, paitsi pätevästä syystä syön suklaata;)

Loma mietteitä

Ensi viikolla viettää koululaiset meillä päin talvilomaa. Itse olen töissä ja annan niiden lomailla, joilla on vielä koululaisia kotona. Meidän abilla alkoi lukuloma ja sen pitäisi tarkoittaa sitä, että neiti lukisi......mutta vielä ei ainakaan en ole kirjaa hänellä kädessä nähnyt;) Minulla on sitten viikolla 10 ma-ke lomaa ja tekisi mieli käväistä silloin jossakin......Tietäisi vain missä? Onko teillä ehdotuksia? Meidän huushollissa se olen minä, joka haluaa joskus pistäytyä jossakin. Vaari vaan nököttäisi kotona. Joskus harmittaa, kun aina saan olla "moottorina", joka suunnittelee ja hommaa reissut. No meidän reissut ovat vain sellaisia pienimuotoisia esim. laivamatkat tai kaupunkimatkat ym. Kyllä sitä pienen levähdyksen tarpeessa onkin näin pitkän ja pimeän talven jälkeen:)

Lisää juttua torpasta

Torpassa kävi viime kesänä museoviraston virkailija ja hän arvio torpan olevan 1820-luvulta. Pirtin ovi on kuulemma 1700- luvun lopulta. Pikkutorppassamme on pirtti, kamari ja keittiö. Pirtti on säilytetty jokseenkin ennallaan, mutta kamari ja keittiö on tapetoitu 1960-luvulla. Äitini lapsuudessa oli kuulemma kamarissa osa seinistä "tapetoitu" sanomalehdillä. Pirtissä oli ennen leivinuuni, josta 1960-luvulla tehtiin takka. Samoihin aikoihin laitettiin torppaan sähköt ja vesijohto.

Pappani kuoli -62, mummuni -64 ja he asuivat torpassa kuolemaansa saakka. Itse asiassa mummuni löysi pappani pirtin ovelta kuolleena, kun mummu tuli kauppareissulta. Mummuni raahasi pienen kokoisen pappani sänkyyn ja vasta seuraavana aamuna kävi ilmoittamassa tapahtuneen. Mummu oli ompelija ammatiltaan ja samana iltana ompeli papalle kuolinpuvun. Oikaisi kuulemma yöllä papan viereen, kun väsytti ompelu. Aamulla puki papalle puvun vielä päälle. Mummu taas sai sydänkohtauksen mökissä ja liputti ikkunasta naapuriin valkoisella liinalla, kun ei puhelinta ollut. Naapurista huomasivat mummuni avun tarpeen ja soittivat äidilleni kaupunkiin. Äitini lähti kaupungista maalle ja löysi sairaan äitinsä torpasta. Isäni kanssa veivät mummuni kunnanlääkärin kautta sairaalaan, jossa sitten mummuni maallinen vaellus päättyi. Tästä kaikesta on n.50-vuotta ja luulisi, että se on tapahtunut kauan kauan sitten. Sen jälkeen torppa on ollut kesämökkinä. Joskus jatkan juttelua ja kerron mitä muuta täällä on tapahtunut:)

Torppa talviunessa

Katselen usein talvi pakkasella kotimme ikkunasta vanhaa torppaa ja mietin, että miten siellä on ennen vanhaan kovilla pakkasilla tarjettu. Keittiössä oli puuhella ja pirtissä leivinuuni. Sähköjä ja muuta mukavuuksia ei tietenkään ollut. Äitini on kertonut, että sisällä oli kovilla pakkasilla nurkat jäässä ja tuolillakin hän oli silloin kyykkysillään. Öljylampun valossa tehtiin läksyjä ja sitäkään ei saanut turhaan polttaa. Ajatella, että tuosta torpasta on äitini lähtenyt aamulla kouluun. Varmasti vaatteet ja kengät eivät kovin lämpöisiä olleet. Äitini eli tuossa pienessä mökissä vain vanhempiensa kanssa, mutta mummuni syntyi myös tuossa mökissä ja hänellä oli tietääkseni monia sisaruksia. Lapsikuolleisuus oli tuolloin paljon suurempaa kuin nykyisin ja eipä ihme ollenkaan. Onhan siihen monia tekijöitä, mutta yksi on varmasti nuo kylmät asunnot ja köyhyys. Menneitä sukupolvia tulee mietittyä ja joskus ajatellut, että kesäteatteri meidän mäellä olisi hieno juttu.....Aiheita kyllä olisi:)

Keväällä tuo vanha mäki herää eloon ja silloin taas saa keittää kahvit ja juoda ne torpan rappusilla....Arvatkaapas maistuuko kahvi missään niin hyvälle?

Kivimäki naapurin silmin

 Pistäydyin tänään tyttärellä naapurissa ja otin niiden pihasta pari kuvaa meille päin. Vanha puoli näkyy tästä kuvasta ja

uusi puoli pilkottaa tästä. Peunapelto on vain välissämme ja sen poikki on kesällä helppo kipasta puolin ja toisin. Talvellakin menemme vanhoja jälkiä pitkin kahville toisillemme. Olen jo NIIN kyllästynyt tuohon lumeen ja odotan jo kevättä.

Viikonloppu meni taas tosi nopeasti ohi ja huomenna alkaa arjen työt. Ensi viikolla alamme askartelemaan pienten kanssa lumiukkoja. Tiistaina on tiedossa työpaikan iltapalaveri ja keskiviikkona Näpsä-kerho. No viikko hurahtaa ohi ja seuraava viikonloppu on nopeammin kuin arvaankaan.....Voimia ja iloa teidän viikkoonne:)

Iloa

 Ilo taisi olla ylimmillään, kun torstaina kuopuksemme vietti penkkaripäivää. Tuo Tiivi-taavi siis violetti teletappi oli meidän neitonen.

 Monenlaista hahmoa oli kuulemma liikkeella...Itse Sanna-Raipe Helminenkin oli paikalla;)






Putouksesta oli banderollit saaneet aiheensa....Ällää pukkaa oli toisella puolella ja toisella taas: " No mitä mää ny silleen mää ny mitään tiiä."

Iloa on myös mammelin mielessä, sillä paino on taas vähän mennyt alaspäin....nyt yhteensä -7kg. Löysin eilen pari kivaa vaatetta itselleni kaupasta ja mikä mukavinta sain ostaa pienenpää kokoa kuin ennen:))

Iloista lauantai-iltaa jokaiselle lukijalle:)

Hyvää Ystävänpäivää!

KUKA ON SINUN YSTÄVÄSI?
- Hänkö, joka asuu kaukana, mutta on silti niin lähellä sinua
- Hänkö, jota et ole tavannut pitkään aikaan, mutta joka kulkee ajatuksissasi mukanasi jossain mielen pohjalla
- Hänkö, joka saa tuntemaan olosi mukavan kotoisaksi pelkällä läsnäolollaan
- Hänkö, jonka vuosien takaa tavattuasi saa menneet vuodet unohtumaan
- Hänkö, jonka sanojen ja tunteen ilmaisun aitoudesta voit olla täysin vakuuttunut
- Hänkö, jolle uskallat vuodattaa sydämesi syvimmät salaisuudet pelkäämättä, että sinua niillä joskus satutetaan

Kun minulla on yksikin tällainen ystävä, niin minulla on maailmassa kaikki!

 Birgit Ahokas

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------
    
 Koputat ovelle. Näen kasvosi ikkunassa. Ei tarvetta ryntäillä piilottamaan tavaroita tyynyjen taakse. Ei syytä häpeään, vaikka silittämätön pyykki lojuu tuolilla. Ei tarvetta juhla-astioihin. Ei haittaa, että jäljellä on vain keksinpalasia. "Tule sisään. Laitan kahvin kiehumaan.

No - kerro mitä sinulle kuuluu?"

Charlotte Gray

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kun ystävyyden tuntee syvänä

toista tärkeää ihmistä kohtaan,

ei tunteelle löydy ees sanoja,

se on piirtynyt mielen pohjaan.

Ystävä hiljaa suree sun surusi

ja iloisena kokee sun riemusi.

Ei tunteistaan numeroa suurta tee,

vaan olemassaolollaan sut palkitsee.

 -------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Ystävää ei saa rahalla,
ei hyvällä eikä pahalla.
Ystävyys syntyy noista,
elämän monista kiemuroista.

Olet olemassa, rakas ihminen.
Elämä kaunis on, kun tiedän sen.
Ei tärkeintä se, mitä sanot, teet,
vaan mitä olet, hymy, kyyneleet.
Mirjami Lähteenkorva

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 Sydämellistä Ystävän päivää ihan jokaiselle ystävälleni:) Ertyisesti rakkaille ystävilleni Orivedelle ja Poriin.....ajattelen teitä:)

Kutistettu poika

Vaarin kanssa tänään kävimme katsomassa esikoislapsenlapsemme teatteri-esitystä kutistettu poika.Lapsenlapsemme esittää siinä lastennäytelmässä Ohto-tonttua. Tulin niin hyvälle mielelle, kun näin kuinka poika nautti mukana olemisesta. Pojalla on ollut paljon muutoksia elämässään ja ihanaa, kun hän on löytänyt harrastuksen josta tykkää. Kitaransoittoakin hän harrastaa ja on musikaalinen, mutta välillä laiska harjoittelemaan soittoläksyjään. Toivon, että nämä harrastukset kantavat häntä eteenpäin ja antavat hänelle itseluottamusta ja iloa.

Kun omat lapset olivat pieniä niin aina ajattelin, että kun saan nämä aikuisiksi on elämäni huoletonta, mutta eihän se niin menekkään...Nyt kannan sydämessäni lastenlapsia ja jos heillä on murheita tai vastoinkäymisiä suren niitä. Ja heidän onnistumisissaan ja iloissaan tunnen suurta onnea:) Tälläistä kai elämän kuuluukin olla ja onneksi voin Taivaan Isälle kertoa kaikesta, mitä sydämessäni kannan:)

Meidän ABIna

Eletään jänniä aikoja;) Sillä meidän Neidillä alkoi kirjoitukset. Perjantaina oli äidinkielen tekstitaito ja ensi viikolla englannin ja ruotsin kuuntelut. Keväällä saadaan juhlia jos kaikki hyvin menee. Haikeutta on myös ilmassa....syksyllä viimeinen lintu lentää pesästä, jos opiskelupaikka vaan irtoaa. Kohta siis vaarin kanssa kaksin istutaan ja ihmetellään. Tämä meidän kuopus on muutenkin tullut minulle niin läheiseksi.....Asuimmehan ihan kaksistaan puolivuotta silloin kun neiti aloitti yläasteen ja mammeli sai työpaikan täältä uudelta paikkakunnalta. Asuimme väliaikaisesti yksiössä missä oli tupakeittiö. Neidillä oli oma huone ja mammeli nukkui tupakeittiössä. Vaari kävi sitten luonamme jatkuvasti vierailulla ja jos vaari oli entisellä paikkakunnalamme poikien kanssa, nukkui Neiti aina äidin vieressä. Illat katselimme yhdessä telkkua ja pelasimme skippoa. Meillä oli kodikasta ja mukavaa. Emme myöskään riidelleet kertakaan ja se on kyllä tämän meidän kuopuksen ansiota, sillä hän on niin sopuisa luonteeltaan. Omaa kieltään puhuu myös se, että kaksi sisarusta on jo halunneet Neidin lapsensa sylikummiksi. On ollut niin rikasta elää tämän tyttösen kanssa lukio aikaa...ikimuistoiset vanhojentanssit ja tämä ABIna vuosi kotkotuksineen. Ensi torstaina on penkkarit ja toivon, että pääsisin katsomaan, kun tämä pahnanpohjimmainen ajelee kuorma-auton lavalla kavereittensa kanssa ja viettää nuoruuden juhlaa:) Mieleni täyttyy kiitollisuudesta, että saan olla äiti tälle rakkaalle tyttärellemme:)

Kankaan painantaa

 Näpsässä tänään painettiin kuvioita itsevärjättyihin kankaisiin. Edessä mammelin sydän ja lammas leimasin  itse tekemät leimasimet eriste finfoam levystä. Hedelmäveitsellä se onnistuu.

 Tyynyliinakangas pikkuprinsessalle lampaita ja sydämiä.

Kaksivuotiaalle tähtisilmälle myös tyynyliinakangas.

Mammelille pellavatunikan somisteeks.

Tähän kankaaseen mammelille lampaat......tuosta voisi tehdä vaikka meikkipussin.
 Voi että minä sitten nautin tuosta kankaanpainamisesta......erilaisia sapluunoita ja leimasimia voi tehdä mielinmäärin ja painaa erilaisia juttuja.....Taitavat jo lapset ja lastenlapset kohta kyllästyä mamman hössötyksiin;)

Siitä on moneksi

 Esittelen teille nyt aikani kuluksi Partylate "kynttiläjalan", josta on moneksi eri somisteilla. Hintansa on tämä tienannut, sillä niin monessa se on jo ollut mukana. Tämä ensimmäinen kuva on prinsessan ristiäisistä.

  Syksynä

jos toisenakin.

 Pääsiäisen aikaan ja

 joulua juhlistamaan.

Pikkupojan ristiäisissä ja niin monessa muussa....Mielikuvitus vain on rajana. Mielessäni jo kuvittelen mitä laittaisin esim. häihin tähän somisteeksi....Ei sen puoleen, että häitä olisi tulossa.....MUTTA sitten joskus:)

JA KIITOS teille laihdutus tsemppauksista:) Heli kyseli, mitä ne vähärasvaisemmat popparit on?...Niitä myydään valmiissa mikropakkauksissa niin kuin arvelitkin:) Ja Jugurttia teen ravattomasta luonnonjugurtista lisään vain hedelmiä tai marjoja. Sisua myös teille kaikille laiduttajille....ajatellaan kesää ja kesävaatteita;)

Me & I kutsuilla

 Esikoinen oli tänään Me&I kutsujen emäntänä ja mammelihan heti sinne ryntäsi. Etukäteen katselin uutta kevään mallistoa netissä, enkä oikein siihen ihastunut. Paljon oli samantyyppisiä kuoseja kuin ennenkin, ehkä kaipasin JOTAKIN uutta....Kuitenkin tilasin kaksi vuotiaalle pojan pojalle tuon sammakkopaidan.

 Tyttären eskari poika tykkäsi tästä työkalupaidasta, joten mammeli tilasi sen hänelle.

 Itse ihastuin tähän kivan malliseen paitaan ja

näihin

magic knickers 

housuihin. Nään jo mammelin kirmaavan Kivimäen markkinoilla uudessa asussaan;) 

Sokerin ja rasvan vähentäminen ja ennen kaikkea SUKLAAN on tuottanut vähän tulosta......noin viisi kiloa on joulusta lähtenyt läskiä ja PALJON olisi vielä vara lähteä. Olen kuintenkin ajatellut, että kaikki mikä on miinusta on hyvä juttu, vaikka se lähtisikin hitaasti. Normaalia ruokaa syön, mutta herkut olen vaihtanut rahkaan ja rasvattomaan omatekemään jugurttiin. Viikonloppuisin olen dipannut kasviksia ja syönyt vähärasvaisia popcorneja jos oikein on herkkuvarvasta kutittanut;)

Muruset

 Prinsessa on kasvanut ihan silmissä....Hän seuraa jo tarkkaan mitä ympärillä tapahtuu:)

 Veikan kanssa katsotaan kumpi on pitempi;) Pojan perhe tänään mammalassa ja herkutelttin tacoilla poikasemme uudella ohjeella, NAM ;)

Neule valmistuu saapas nähdä onko sopiva, kun ilman ohjetta tätä väkerrän:)

MUKAVAA LAUANTAI-ILTAA JUST SULLE :)