maanantai 19. kesäkuuta 2017

Uusi eläinlapsi

 Kivimäkeen muutti uusi vauva ja sai nimekseen Mandi. Mandi muutti meille Kaustisilta ja on n.3kk vanha. Nyt olemme vaan sitten sen pulman edessä, että kastroidaanko meidän Manu-pukki vai annetaanko se muille maille ja otetaan Mandille sisko. Mandi on suloinen ja siro. Vielä se on melko arka, mutta ostan sille sopivan kaulapannan ja taluttelen pitkin Kivimäkeä niin eiköhän siitä kesyynny. Manu-pukille annoin tänään itse lääkärin määräämänä 2 ruiskua injektiona ihon alle lääkettä. Manua kun on kovasti kutittanut ja luulen sillä olevan ulkoloisia vaikka niitä en silmillä ole löytänyt.
 Viikonloppu sujui ihanan lapsellisissa merkeissä ;) Kaikki omat lastenlapset ja ihana Marikan (esikoisen ystävän) 3 lasta leikkivät yhdessä. Ilma oli kaunis ja lapset herkuttelivat mamman paistamilla lätyillä naapurin punaisen talon keittiössä.
Tähtisilmä ja Prinsessa oli mammalassa yökylässä, kun isä ja äiti oli viettämässä hääpäivää :) Meillä oli niin mukavaa ja lapset ovat niin reippaita. Lapsista on myös niin hauskaa kun saa leikkiä, uida, syöttää eläimiä ja hassutella serkkujen kanssa!

lauantai 10. kesäkuuta 2017

Puutarhassa ja pihassa

 Metsätöistä kun Vaari tuli tänään niin heti ruohonleikkurin päälle hyppäs. Vaari on niin tyytyväinen tuohon leikkurin perässä olevaan kerääjään. Kaikki meidän omenapuut ovat nyt komeassa kukassa. Olen katsonut muidenkin pihoihin ja todennut että tänä vuonna omenapuut KUKKII!!!


 Mansikat ovat talvehtineet hyvin ja nyt vaan odotellaan millainen mansikkavuosi tämä vuosi on....Myöhässä ainakin kuulemma


vasta muutama kukka on ilmestynyt.
 Punaisia viinimarjoja näkyisi tulevan hyvin. Mustia meille ei tule tänä kesänä paljon, koska puskat uusittiin viime kesänä.

 Uudet vadelmantaimet joita vaari istutti viime kesänä n.80 lähtivät hyvin alkuun. Ihmettelemme vain kun ne ovat niin matalia edellisiin verrattuna.

 Vadelmat ovat ottava ja muskoka lajiltaan ja niiden pitäisi kasvaa n. 1,50-2 m
 Pikkuhiljaa alkaa kukkapenkeissäkin kukat kukkia, kukin vuorollaan.......Kesää olen kovasti odotellut ja nyt se on siis saapunut. Jotenkin ei vielä osaa iloita vaikka talvella ajattelin, että NAUTIN jokaisesta päivästä kesällä. No ehkä se sitten alkaa kun alkaa loma töistä. Heinäkuun olen lomalla kun päiväkoti on silloin suljettu. Mitään erikoisia lomasuunnitelmia ei vielä ole, mutta muutama pikkupikku reissu olisi kiva tehdä........

torstai 8. kesäkuuta 2017

Kesäkuu on kukkakuu

 Eräässä lasten kuukausilaulussa lauletaan,että kesäkuu on kukkakuu. No nyt tänä vuonna se ei ole oikein pitänyt paikkaansa. Osan kesäkukista olen jo istuttanut, mutta vielä on kukkia laittamatta. Kasvimaalle olen jo kylvänyt porkkanan-, salaatin-, tillin-, persiljan-siemenet. Kesäkurkuntaimet on jo harson alla, puna- sekä keltasipulit maassa ja uutuutena istutin 5 porkkanaa, joista toivon tulevan kukkia ja sitäkautta siemeniä seuraavaan kevääseen. Vaari taas istutti tapansa mukaan herneet sillä ne on vaarin ja lasten herkkua:)
 Eräänä iltana tällä viikolla ihana enkeli-ystävä toi meille yllättäen suussasulavia korvapuusteja ja voisilmäpullia. Nam, niillä herkuttelimme ja loput laitoin pakkaseen, josta niitä sitten vaarin kanssa kahvin kera sulattelemme.
 Tämä kuva on aika harvinainen, sillä tämä tyttärenpoika harvoin kiukuttelee. Viime postauksessa kerroinkin, että naapuriin on tulossa uusi vauva elokuussa. Kuvan pojasta tulee siis isoveli. Tuleva lapsi on 5. esikoisemme perheessä, joten hommia tyttärellä riittää:) Muut lapset ovat 13, 10, 5 ja 2,5 v. Tällä hetkellä he asuvat aika pienessä rintamamiestalossa, mutta ensi kesänä heidän pitäisi päästä muuttamaan uuteen kotiin.


Tässä näkyy meidän pihasta naapurin punainen tupa, jossa siis tyttären perhe nyt asuu ja tuossa samassa rakkaassa talossa asui ennen lapsuuteni parhaat ystävät.

Uutta kotia rakennetaan parhaillaan samalle tontille kun tuo rintamamiestalokin on. Talon toiselta puolelta on ihanat järvinäköalat. Kun punainen tupa jää tyhjäksi niin sille pitäisi keksiä käyttöä ja minä olen jo keksinyt, mutta miten saisin esikoisen siitä innostumaan? ;)



maanantai 5. kesäkuuta 2017

Kuulumisia

 Pitkään aikaan en ole saanut aikaiseksi kirjoittaa kuulumisia täältä Kivimäestä. Nyt sain otettua itseäni niskasta kiinni ja ajattelin jotakin kertoa tästä keväästä. Kaikki on siis hyvin ja mitään kummallista ei ole tapahtunut. Olen väsähtänyt...ehkä työstä, kuopuksen muuttamisesta kotoa, lasten lasten Isän kuolemasta, mummutaudista.......tai sitten muuten vaan.

Neiti siis kuopuksemme valmistui tänä keväänä tradenomiksi. Ahkera tyttö jaksoi puurtaa vaikka käy vakituiseen töissä pankissa vakuutusmyyjänä. Kävimme Vaarin kanssa koululla valmistumisjuhlassa, mutta Neiti on kutsunut uuteen kotiinsa sukulaiset ja ystävät juhlimaan Juhannuksen jälkeen valmistumistaan.
 Tämä kuva on äitienpäivä aamulta kun vaariseni oli käynyt metsästämme aamulla poimimassa sinivuokkokimpun ja piirtänyt ITSE ensimmäistä kertaa kortin minulle! Ihan hämmästyin tästä herkkyydestä.
Pihapiiriin on jo joitakin kukkia istutettu ja kasvimaahan siemenet kylvetty. Tämän vuotisten Kivimäen Markkinoiden ajankohta päätetty. Ne on 29.7 klo:10-15 jos luoja suo.
Eilen olin ihan sekaisin kun luulin Hilman (oikealla) viimeisten päivien koittaneen. Hilma on jo vanha ja huomasin sen oikean korvan roikkuvan, turvonneen ja kuumottavan. Tänä aamuna soitin eläinlääkärille joka kertoi kyseessä olevan ns. verikorvan, joka pitäisi mennä itsestään ohi. Ainoastaan korva tulee jäämään vähän ruttuiseksi loppuiäksi, mutta Hilmalle ei pitäisi siitä muuta harmia olla. Kyllä tämä tieto helpotti!!! Toki tiedän, että pitkää taivalta meillä ei enää yhdessä ole, mutta nautimme jokaisesta päivästä ja ainakin tämä kesä kirmataan;)

Mitäs muuta......No 7. lapsenlapsi pitäisi syntyä elokuussa, jos kaikki menee hyvin. Naapuriin esikoisellemme syntyy silloin 5 poika:) Vanhimman pojan tyttöystävä kävi eilen näytillä ensimmäistä kertaa......jännää oli! Nuoremman pojanpoika Tähtisilmä lopetti eskarin ja syksyllä alkaa sitten koulutie:) Prinsessa on oppinut ajamaan ilman apupyöriä.......Siis elämä täällä on hyvää ja rullaa eteenpäin! Yritän kirjoitella pian lisää ja kiitos, että olette käyneet täällä katsomassa vaikka olen lasiskotellut postausten osalta:)

sunnuntai 28. toukokuuta 2017

heisulivei!

Anteeksi nyt pyydän tässä, ootte mua olleet etsimässä.....Kiireitä ja saamattomuutta ollut liikkeellä. Kaikki on siis ihan hyvin mitä nyt työstressiä ja mummutautia on liikkeellä;) Yritän pian tehdä postauksen, kiitos, että välitätte!!!!!

tiistai 31. tammikuuta 2017

Jääkiekkopojat ja mammeli

Olen varmasti lukuisia kertoja kertonut, että meidän lastenlapsista 3 pelaa jääkiekkoa. 6-vuotias Tähtisilmä Tapparassa, Fortuunassa 10-vuotias ikiliikkuja ja 13-vuotias vanhin lapsenlapsista. Meille harrastus on mieluinen ja tuttu, sillä omat poikammekin pelasi jääkiekkoa n. 12-vuotta. Pidän harrastusta oikein hyvänä, koska siinä oppii häviämään ja voittamaan, oppii toimimaan joukkueen hyväksi ja tulemaan erilaisten persoonien kanssa toimeen, oppii noudattamaan sääntöjä ja valmentajan ohjeita, pysyy poissa tietokoneelta ja -kännykältä, fyysinen kunto nousee ja kokoajan kehittyy ja mikä tärkeinta on kivaa tekemistä :)

Suurimmilta kolhuiltakin on lajin parissa säästytty sillä varusteet ovat hyvät. Yksi polvivamma tuli meidän vanhemmalle pojalle, mutta siitäkin selvittiin ilman leikkausta. Monet sanovat lajin olevan vaarallinen, mutta itse ajattelen, että se vasta vaarallista on jos lapsi/nuori ei harrasta minkäänlaista liikuntaa.

Viimeaikojen tapahtumien vuoksi lasten elämässä olen entistä kiitollisempi siitä, että pojilla on mieleinen harrastus, joka pitää arjessa kiinni ja antaa surullisista ajatuksista lepoa!

Mamma on ollut huolestunut esikoislapsenlapsen koulun käynnistä viimeaikoina. Monesta syystä johtuen eikä vähiten pojan laiskuudesta on koulumenestys laskenut kuin lehmän häntä. Mielestäni myös siirtyminen ala-asteen "holhouksesta" yläasteen "vapauteen" tulee liian suurena yhtäkkisenä muutoksena mihin harva varsinkin poikalapsi on valmis.

Muutamana iltayön tuntina asiaa pohdittuani ehdotin tyttärelleni, että voitaisiinko ensin koittaa porkkanalla ja sitten jos ei tehoa niin otetaan kitkerämmät keinot käyttöön esim. netin sulkeminen kännykästä. Itse tarjosin, että koska historia menee kaikista surkeimmin alan pojan "tuutoriksi" tässä aineessa. Pojalla on ke ja to historiaa ja joka torstai kertaamme sen viikon koulussa käsitellyt asiat. Kokeisiin sitten luemme, kuuntelemme kerran netistä kyseiset kappaleet, lopuksi kyselen ja poika kirjoittaa vastaukset mamman tietokoneelle. Mamma sitten tulostaa pojan kirjoittamat tärkeät asiat ja vielä poika lukee niitä.

Ensimmäinen koe on nyt ohi ja toi heti hyviä tuloksia. Kokeesta tuli 9, että napsahti! Edellinen koe meni ihan pekin alle ja nyt arvosana parani yli puolella:) Keksin myös porkkanaksi "koe kalenterin". Tein sen vanhasta kider-joulukalenterista. Kalenterin luukkuihin on piilotettu esim. elokuvalippu, karkkia, pikkusumma rahaa, yhdessä tekemistä ym. Aina kun poika saa kokeista yli määrätyn arvosanan hän saa aukaista kaleterista yhden luukun. Joku varmasti ajattelee, että voi hyvänen aika kun voi olla hankalaa tuo koulunkäynti?! Juu niin minäkin olisin ennen ajatellut kun omat lapset oli yläasteikäisiä ja kävivät koulunsa ihan kunnialla omatoimisesti. Elämä opettaa onneksi mammeliakin ja avaa silmiä välillä suuntaan jos toiseen ;) Konstit on monet sanoi akka, kun kissalla pöytää pyyhki ja niin se on tuo rakkauskin....Sitä tekee kaikkensa, että lapsenlapsikin löytäisi paikkansa maailmassa:)

sunnuntai 29. tammikuuta 2017

Tauti josta ei puhuta

On olemassa tauti josta ei puhuta. Lehdissä ja netissä on siitä tietoa, mutta työkaverit ja muut eivät siitä paljon huutele. Jos kysyt joltakin taudin oireista tai muuta asiaan liittyvää niin vastaajan ääni madaltuu ja muut ympärillä lähtevät vähin äänin hipsimään ;) M!UTTA minähän puhun taudista kuin hammassärystä!

Se alkoi minulla yhtäkkiä yllättäen, kun olin luullut olevani just ja just rippikoulun käynyt;) Eräänä yönä siihen havahduin!!! Kamalat kuumat aallot!!! No olehan jo mummun virkaa hoitanut yli 13 vuotta ja mummutttavia on tällä hetkellä 6. Siis tuo vaiettu tauti eli mummu-tauti iski minuunkin;) Nyt sitten yöelämä vilkastui kertaheitolla ja mieliala taas madaltui. Minä sikeäunista sieäunisin herää yöllä milloin hirmuiseen hikeen ja vuoroin palelen niin, että vyllään itseni peiton alle vaarin kainaloon. Päivisin niveliä särkee, mieli on alavireessä ja kaikki  ottaa hermoon;)

Luin netistä, että oireet voi kestää 2-5 vuotta ja jopa kymmennenkin vuotta!!! Voi kamala.....Mitään hormoonilääkitystä en haluaisi ottaa joten luotaistuotekauppaan taidan kohta astella. Kertokaas nyt mummelit täällä "ihan vain meidän kesken", että mistä te olette apua saaneet?